Eilen illalla ravintolan tupakkapuolella minua ja ystävääni lähestyi kaunis nuori venäläinen tyttö tupakka-aski kädessä. Oletin hänen tulevan meidän luokseen pyytämään tulta.
"Heyyy! How's your evening been so far? :)"
"Good good, you?"
"Great! My name is Tanya*, I'm from Philip Morris and I'd like to introduce our new product for you. "
En tiedä miksi, mutta mun intuitiivinen reaktio tähän oli että "WHAT SERIOUSLY " Ei ehkä kohteliain reaktio, sillä tätä seurasi vielä kysymys "You really promote cigarettes for a living??!!?" ja hiljaa mielessä pohdin että tyttöparka joko vihaa elämäänsä tai tekee aivan hitosti hilloa - tai mahdollisesti molempia.
Illalliskaverini osasi suhtautua astetta vähemmän järkyttyneemmin tähän nuoreen, nättiin ja herttaiseen Philip Morris sales reppiin ja kyseli tältä ns. oikeita kysymyksiä.
"Okay, so, why would I want to try this?"
"This is really nice, has a very strong minty flavor which makes it more fresh compared to the one you are smoking right now."
"But I like mine."
"I know, I actually like that one too, but this new product really is my favorite."
"Oh, so you smoke too?"
"Yes, of course, haha, about one pack a day."
Mua jotenkin huvitti ja säälitti ihan kauheana. Okei, voi olla ettei hän puhunut palturia aski-per-päivä-elämäntyylistä, mutta siis silti! Tää kaikki!
Tässä vaiheessa Tanyan kaveri - toinen Philip Morrisin Sales rep - tuli myös paikalle. Eivät olleet ihan identtisen näköisiä, mutta molempia yhdisti kaunis vaalea tukka, heleä iho ja tiukka pylly. Lisäksi, joku fiksu tyyppi managementistä oli myös keksinyt että näiden tyttöjen virallinen pukukoodi tulisi olla punaiset joogapöksyt.
Mun kaveri itse asiassa suostui lopulta swappaamaan oman tupakka-askin tähän uuteen Marlboro-herkkuun ja tytöt lähtivät tiehensä. Kaveri sanoi, että kävi kovin sääliksi, ei niillä varmaan hirveän kivaa ole. No, niinhän se on.
