All we need is somebody to lean on

Vaihdoin kuulumisia erään ystävän kanssa pitkästä aikaa Whatsappissa.

 

Oli ihanaa kuulla että ystävälläni menee hyvin. Yllä oleva pätkä tiivistänee meidän molempien fiiliksen ja elämän tällä hetkellä. 

Kävin viime viikolla Ladies Nightissa muutaman kaverin kanssa. Joratessani hassuun meksikolaiseen musiikkiin  kahden ihanan pakistanilaisen tytön kanssa muhun iski sellainen valtava onnellisuuspuuska. En olisi vuosi sitten uskonut, että tällä hetkellä täällä yksi parhaista ystävistäni olisi pakistanilainen. Me ollaan nimittäin niin samanlaisia. Tuntuu, että olisin tuntenut kyseisen ihmisen aina. Ja tulin todella onnelliseksi siitä, että olen löytänyt sielunystävän jostakin niin samanlaisesta, mutta kuitenkin erilaisesta ihmisestä. 

Olen aika huono valokuvailemaan/someilemaan ylipäänsä, joten mulla ei oikein ole kuvia mistään. Viikko sitten viininhuuruisessa jokilaivassa kuitenkin ystäväni T ehdotti että "hei otetaan mekin selfie!". Ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, mutta ainakin mulla on nyt yksi kaverikuva.

When the nights are long
Longing for you to come home
All around the wind blows
We would only hold on to let go

Blow a kiss, fire a gun
All we need is somebody to lean on

Mukavan lämmintä

Eilen oli aika lämmintä. Itse asiassa, pari päivää sitten ilmestyi uutinen, jossa klimatologi (?) ennustaa Saudi Arabiaan jopa 65 astetta Ramadanin aikaan. Tuskin täälläkään tulee olemaan mitenkään erityisen miellyttävää. 

Eipä siinä mitään, me pakenemme ihanaan koleaan Suomeen muutaman viikon päästä. Alustavasti olisi tarkoituksena olla noin kymmenisen päivää, mutta tällä hetkellä ajatus Ramadan-Dubaista itse asiassa houkuttelee tosi vähän. Toisaalta, täällä on nytkin jo joka päivä yli 40 astetta enkä ole mitenkään kummemmin edes huomannut koko asiaa, koska oon aina ilmastoidussa tilassa. Lakkasin muutama viikko sitten kävelemästä edes Dubai Malliin, koska se vaatisi noin 500m kävelyä ulkona, enkä halua sulaa. 

Täällä on muuten kaikkialla tollasia telineitä, mihin porukka voi jättää niiden kännykän latautumaan. Eli känny sisään, siellä on valmiina kaikki piuhat ja sitten lokero vaan lukkoon. Ihan tosi hyvä idea ja tarpeellinen, koska ihmiset nykyään elää käytännössä nassut kiinni näytöissä.

Tällä viikolla tuli muuten käytyä myös Abu Dhabissa pyörähtämässä. Ei oltu kuin yksi päivä siellä, mutta en mitenkään erityisesti ihastunut kyseiseen kaupunkiin. Mulle syntyi siitä sellainen mielikuva, että se on vähän rähjäisempi ja ankeempi versio Dubaista, mutta se ei kuitenkaan ollut millään tavoin paikallisempi tai mielenkiintoisempi, toisin kuin esim. Ras Al Khaimah.

Viime lauantaina muuten vietettiin H:n kanssa ensimmäistä kertaa sellainen kotipäivä sitten tammikuun. Sillee siis, että tehtiin sapuskaa, löhöiltiin sohvalla ja katottiin töllöä. Meillä ei nimittäin ole ollut kaikkia kalusteita tai edes televisiota aikaisemmin. Joka tapauksessa, se oli tosi mukavaa ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo että tää on nyt meidän koti ja tuntuikin tosi kodikkaalta. Voisin yrittää tehdä jonkinlaisen kotipostauksen jossain vaiheessa.

Mulle tuli muuten äsken joku ihan älytön aivohäiriö. Tein tossa bolognese-kastiketta, ja päätin että mä varmaan tiedän et se on valmista sitten kun se haisee siltä. No, siinä meni semmoset kymmenisen minuuttia kun täällä talossa haisi palaneelta, ja totesin et noniin nyt se on varmaan valmista....!? Joo, se oli palanut pohjaan, yllätys. Tulipahan vähän savuaromia tohon soossiin nyt, heko heko.