Luin juuri hyvän tekstin "
Naisten ylireagoinnista". Tämän innoittamana ajattelin kirjoitella hieman omista kokemuksistani täällä naisena, etenkin työmarkkinoilla.
Seuraava pätkä on edellisestä tekstistä lainattu:
"Pelkkä kommenttien yleisyys ei kuitenkaan ole ainoa syy naisten ja
miesten erilaiselle suhtautumiselle. Kun mies kommentoi naisen persettä,
hän tekee sen kulttuurissa, jossa naisia arvotetaan jatkuvasti heidän
pantavuutensa perusteella, ja toisaalta esimerkiksi heidän ammatillisia
kykyjään vähätellään. Naisten ulkonäkö ja seksuaalinen haluttavuus ovat
koko ajan syynissä, eikä tätä tapahdu vain yökerhoissa ja Tinderissä,
vaan naiset kohtaavat ulkonäkönsä mittailua myös kaupassa, puistossa,
bussipysäkillä ja töissä, missä nyt viimeistään voisi toivoa naisia
arvioitavan puhtaasti heidän osaamisensa perusteella."
En ole koskaan Suomessa (tietoisesti) kokenut minkäänlaista syrjintää sukupuolen tai ulkonäön perusteella. Uskon, että varmasti jokainen potentiaalinen työnantajani on ainakin alitajuisesti analysoinut edustavuuttani ja olemustani haastattelutilanteessa (koska se on ihan normaalia), mutta en usko että olen koskaan saanut töitä tai ollut saamatta niitä ulkonäköni tai sukupuolen perusteella. Toisaalta, uskon että varmasti monilla muilla aloilla tätä syrjintää kuitenkin tapahtuu, ja luulenkin, että suurimmassa tapauksessa työntekijälle tai työnhakijalle tästä ei lainkaan kerrota.
UAE on aika erilainen kuin Suomi. Täällä sanotaan ihan tosi suoraan kaikki - ihan tosi.
Aikaisemmassa tekstissäni joissa mainitsin ohimennen työtarjouksista joista olen päättänyt kieltäytyä, syynä on ollut osittain se, että minut olisi palkattu ainakin osittain sukupuoleni takia. Olin tottakai täyttänyt vähimmäisvaatimukset myös älykkyyden ja kykenevyyden saralla, mutta kyseinen työ vaati hyvin paljon asiakastapaamisia ja -puheluita. Tämä potentiaalinen työnantaja nimittäin ihan itse totesi, että he ovat huomanneet että koska heidän asiakaskuntansa on pääsääntöisesti miespainoitteinen, he ovat paljon vastaanottavaisempia jos heitä on vastassa kaunis nainen, koska kauniille naisille on vaikeampi sanoa ei. Hän ei suoraan sanonut minulle, että "olet kaunis nainen, siksi haluaisin palkata sinut", mutta jotenkin rivien välistä ymmärsin että sukupuoleni olisi ollut plussaa tässä työssä. Valtaosa heidän työntekijänsä ovat miehiä (niin kuin rahoitusalalla tuppaa usein olemaan), ja hän eritoten mainitsi miten heidän naistyöntekijänsä pärjäävät erinomaisesti - varsinkin kun heitä on kuitenkin tukemassa pääosin miestyöntekijät. Tämä lienee siis yleensä se toimivin kombinaatio joka toimii heidän asiakaskunnalleen.
En oikeastaan tiennyt miten suhtautua tähän. Intuitiivisesti tuntui ehkä hieman loukkaavalta, mutta toisaalta minulle kerrottiin realiteetit. Realiteetit, jotka olivat faktuaalisesti* todistettavissa. Toisaalta, miksi olla hyödyntämättä jotain synnynnäistä etuani? Ongelma oikeastaan tässä olikin se, että koin oman työkokemukseni, ammattitaitoisuuteni ja opintoni jäävän varjoon - haluaisin tulla ensisijaisesti palkatuksi aivojeni takia enkä fyysisten ominaisuuksien perusteella. Myöskin ajatus siitä, että minua tukisi kuitenkin miestyöntekijät (eli varsinaiset aivot varmaan tässä kontekstissa) tuntui ikävältä. Kieltäydyin kyseisestä työstä lopulta muista syistä, mutta jäin pohtimaan miten usein töissä naiseus on merkittävä tekijä varmasti muuallakin, myös Suomessakin - tosin siitä ei vain saa puhua siellä.
Toinen lainaus vielä aiemmin mainitusta tekstistä:
"Mies tekee jotain aika pientä, esimerkiksi huutaa naiselle kadulla “Hei
beibi!” tai sanoo kieli poskessa, että “tytöthän vois keittää meille
kahvit”, ja sen sijaan, että feministi ohittaisi tilanteen tyylikkäästi
olankohautuksella, hän alkaa puhua naisiin kohdistuvasta sorrosta kuin
mies olisi juuri ehdottanut naisten äänioikeuden poistoa."
Naisten ylireagointi (ja myös minun ylireagointini) johtuu aina siitä, että minua ei kuunnella. Minulle
on nimittäin myös vähän väliä tarjottu töitä, jotka eivät liippaa
lainkaan kokemustani, johtuen enemmän tai vähemmän siitä että olen
"harvinaisen älykäs naiseksi". Tätä on tapahtunut ihan rekrytoijien toimesta. Onpahan kerran ehdotettu myös, että
voisin siirtyä viihde-alalle tai mainontaan, koska olen kivannäköinen ja
hauska. Hmm.
Mielestäni olisi kiva, jos kyseiset herrat olisivat vaivautuneet kuuntelemaan minua hieman pidempään kuin sen verran, että sanoin "etsiväni töitä". Kaikki kysyvät toki minulta "mitä teet/millä alalla olet?", mutta vastaustani ei tosiaankaan aina kuunnella. Yleensä joudun hokemaan muutaman kerran uudestaan, ennen kuin he oikeasti kuuntelevat.
En oikeastaan loppupeleissä ole mistään näistä sen kummemmin loukkaantunut. En voi loukkaantua siitä, että ilmeisesti minulle olisi tarjolla enemmän töitä kuin mitä oma kokemukseni minulle soisi ainoastaan kykyjeni perusteella. Uskon kuitenkin, että kyseinen ajatusmalli on edelleenkin universaali; Suomessa tämä kuitenkin on niin valtava tabu - siis syrjintä tai suosiminen sukupuolen perusteella - ettei tästä oikeastaan puhuta konkretiatasolla. Mielestäni nimittäin loppupeleissä se oli todella hyvä asia että työhaastattelussa nousi esiin se, että naiseuteni olisi valttikortti - voin nimittäin silloin itse tehdä päätöksen haluanko tarttua vähän valttikorttiin ja tehdä paljon rahaa vai haluanko etsiä jotain muuta työtä, joka olisi enemmän kykyjäni vastaava. Joku muu olisi nimittäin voinut valita toisin kuin minä.
---
*Tähän kohtaan haluaisin kommentoida, että olen sen verran feministi että en pidä siitä että asianlaita on näin - siis että naistyöntekijät faktuaalisesti vetävät sisään enemmän ja tyytyväisempiä miesasiakkaita. En osaa kuitenkaan näin lyhyellä tähtäimellä muuttaa tätä rekonstruktiota, enkä osaa sanoa onko tämä mahdollisesti niin syvälle rakennettu ihmisten seksuaalisuuteen, ettei tätä ilmiötä voi edes kokonaan kitkeä pois. Niin tai näin, en voi osaltani vaikuttaa muuten kuin päättämällä haluanko olla itse osana tätä rakennetta vai enkö halua, mutta en myöskään viitsi nostaa hernettä nenästä siitä että joku on valinnut tehdä toisin.
