Koti-ikävä!

Mulla oli tänään aamulla kauheen nälkä, mutta kotona ei ollut ruokaa. Pitkän tuskailun jälkeen päätin, että ajan Carrefouriin hakemaan itselleni jotain ruokaa. Sillee pikaisesti you know. Toisin sanoen, ei ollut mitään tarvetta mm. käydä suihkussa, pukeutua tai laittaa laseja päähän.

Fiksuna tyttönä sitten autossa päätin että EIKU MÄ HALUAN KIINALAISTA RUOKAA NYT :( Juttelin eilen Dubai Mallissa kiinalaisen tyypin kanssa, joka suositteli mulle hyvää ravintolaa International Cityn China Clusterissa (eli joku China town jossain?!). Sinne asti en uskaltanut mennä sompailemaan, mutta muistin hämärästi maininnan järkäyttävästi ostoskeskuksesta nimeltä Dragonmartista sekä ajeneeni joskus sen ohi, joten päätinpä mennä reippaana tyttönä sompailemaan sinne päin.

 

Kuvat ei välttämättä anna oikeutta sille millaista siellä oikeasti on. Pieniä kivijalkaliikkeitä täynnä kaikenlaista materiaa hiontilaitteista hääkutsukortteihin. Ne ihmiset jotka ovat käyneet Kiinassa shoppailemassa paikallisissa "basaareissa" tai mikskä niitä nyt kutsuttaisiin, tietävät mistä puhun.  Mä olin aikaisemmin kuullut että Dubaissa asuu noin 400 000 kiinalaista ja oon aina miettinyt että missä hemmetissä ne oikein lymyävät. No tuolla Dragonmartissa ja China Clusterissa, tottakai!

Katos, löyty myös Applen liike =)) Myyvät ilmeisesti hiustenkuivaimia tässä Applessa. 

Sitten sitä pöperöä. Mulla oli kauhea nälkä kun innostuin tottakai shoppailemaan ja unohdin syömisen. Ihana tarjoilija (kiinalaiseen tapaan) varoitti mua että annos on sitten todella iso, syötkö tuon tosiaan sitten ihan oikeasti yksin? :--------Do'h, söin.

Ja sitten tämmösiä tarttui muun muassa matkaan:

Onneks on Dragonmart. <3

Thank you for smoking

Eilen illalla ravintolan tupakkapuolella minua ja ystävääni lähestyi kaunis nuori venäläinen tyttö tupakka-aski kädessä. Oletin hänen tulevan meidän luokseen pyytämään tulta.

"Heyyy! How's your evening been so far? :)"

 "Good good, you?"

"Great! My name is Tanya*, I'm from Philip Morris and I'd like to introduce our new product for you. "

En tiedä miksi, mutta mun intuitiivinen reaktio tähän oli että "WHAT SERIOUSLY " Ei ehkä kohteliain reaktio, sillä tätä seurasi vielä kysymys "You really promote cigarettes for a living??!!?" ja hiljaa mielessä pohdin että tyttöparka joko vihaa elämäänsä tai tekee aivan hitosti hilloa - tai mahdollisesti molempia.

Illalliskaverini osasi suhtautua astetta vähemmän järkyttyneemmin tähän nuoreen, nättiin ja herttaiseen Philip Morris sales reppiin ja kyseli tältä ns. oikeita kysymyksiä.

"Okay, so, why would I want to try this?"

"This is really nice, has a very strong minty flavor which makes it more fresh compared to the one you are smoking right now."

"But I like mine."

 "I know, I actually like that one too, but this new product really is my favorite."

"Oh, so you smoke too?"

"Yes, of course, haha, about one pack a day."

Mua jotenkin huvitti ja säälitti ihan kauheana. Okei, voi olla ettei hän puhunut palturia aski-per-päivä-elämäntyylistä, mutta siis silti! Tää kaikki! 

Tässä vaiheessa Tanyan kaveri - toinen Philip Morrisin Sales rep - tuli myös paikalle. Eivät olleet ihan identtisen näköisiä, mutta molempia yhdisti kaunis vaalea tukka, heleä iho ja tiukka pylly. Lisäksi, joku fiksu tyyppi managementistä oli myös keksinyt että näiden tyttöjen virallinen pukukoodi tulisi olla punaiset joogapöksyt.

Mun kaveri itse asiassa suostui lopulta swappaamaan oman tupakka-askin tähän uuteen Marlboro-herkkuun ja tytöt lähtivät tiehensä. Kaveri sanoi, että kävi kovin sääliksi, ei niillä varmaan hirveän kivaa ole. No, niinhän se on.

Back home

Ohops, olen vielä elossa!

Kylläpä aika meni nopeasti. Vai menikö? Kävin 1.5kk sitten Suomessa pyörähtämässä pariksi viikoksi, joka venyikin hieman pidemmäksi reissuksi. Jossain siinä juhannuksen ja Nuuksiopatikoinnin välissä käytiin myös pidennetyllä viikonloppureissulla Kööpenhaminassa. Se on muuten varmaan edelleenkin mun lempikaupunki koko maailmassa. Jos osaisin Tanskaa, muuttaisin sinne heti. En tajua miten joku paikka voi olla niin samanlainen kuin Helsinki mutta vaan jotenkin ah-niin-paljon-valloittavampi. Tai no, tajuanhan, siellä on vaan tosi herkullisia pullia.

.

Ei siinä mitään, Helsingissä Espoossa oli myös kivaa. Kai? Ensimmäiset pari viikkoa oli tosi kivoja, kun olin jotenkin unohtanut miten kivaa on luonnon keskellä eläminen ilman että on yli 40 astetta ja autotkaan ei aja päälle. Sitä seuraavat pari viikkoa olivat myös ihan perusmukavia, mutta sellaisia vähän valjuja joista ei jää mitään mainittavia muistoja. Sitten viimeisen kahden viikon aikana mun aivot homehtuivat sinne sammalten, sateen ja hyttysten keskelle, aloin jälleen potemaan eksistentiaalista kriisiä siitä mikä on mun elämän tarkoitus ja koska en sitä keksinyt, totesin että mun elämä on varmaan ohi. 

Tämän keskellä grillailtiin paljon, käytiin mustikassa, join olutta olutfestivaaleilla ja sekä monen monta kertaa viluisesti terdellä. Aika perusreissu siis. 

Tulin tänään klo 9am kotiin. Siis kotiin Dubaihin. En tosin oikeastaan tiedä onko sopivaa sanoa että "tulin kotiin Dubaihin", koska olen asunut täällä surkeat 3 kuukautta vasta. Oon kuitenkin tosi iloisella tuulella, musta oli ihana palata tänne vaikka ehdin jo sulaa tonne ulos ja täällä on oikeastaan ihan karmee ilma. 

Musta on muuten oikeasti ihan kiva kirjoittaa blogia, mutta en tiedä mistä "bloggaajat" ammentaa niiden tekstit. Ajattelin pitää tätä blogia kuitenkin vielä pitkään, joten vaikka äkkiäarvaamatta leikinkin kuollutta, aion jatkaa tänne kirjoittamista tasaisen epätasaiseen tahtiin hamaan tulevaisuuteen asti.

All we need is somebody to lean on

Vaihdoin kuulumisia erään ystävän kanssa pitkästä aikaa Whatsappissa.

 

Oli ihanaa kuulla että ystävälläni menee hyvin. Yllä oleva pätkä tiivistänee meidän molempien fiiliksen ja elämän tällä hetkellä. 

Kävin viime viikolla Ladies Nightissa muutaman kaverin kanssa. Joratessani hassuun meksikolaiseen musiikkiin  kahden ihanan pakistanilaisen tytön kanssa muhun iski sellainen valtava onnellisuuspuuska. En olisi vuosi sitten uskonut, että tällä hetkellä täällä yksi parhaista ystävistäni olisi pakistanilainen. Me ollaan nimittäin niin samanlaisia. Tuntuu, että olisin tuntenut kyseisen ihmisen aina. Ja tulin todella onnelliseksi siitä, että olen löytänyt sielunystävän jostakin niin samanlaisesta, mutta kuitenkin erilaisesta ihmisestä. 

Olen aika huono valokuvailemaan/someilemaan ylipäänsä, joten mulla ei oikein ole kuvia mistään. Viikko sitten viininhuuruisessa jokilaivassa kuitenkin ystäväni T ehdotti että "hei otetaan mekin selfie!". Ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, mutta ainakin mulla on nyt yksi kaverikuva.

When the nights are long
Longing for you to come home
All around the wind blows
We would only hold on to let go

Blow a kiss, fire a gun
All we need is somebody to lean on

Mukavan lämmintä

Eilen oli aika lämmintä. Itse asiassa, pari päivää sitten ilmestyi uutinen, jossa klimatologi (?) ennustaa Saudi Arabiaan jopa 65 astetta Ramadanin aikaan. Tuskin täälläkään tulee olemaan mitenkään erityisen miellyttävää. 

Eipä siinä mitään, me pakenemme ihanaan koleaan Suomeen muutaman viikon päästä. Alustavasti olisi tarkoituksena olla noin kymmenisen päivää, mutta tällä hetkellä ajatus Ramadan-Dubaista itse asiassa houkuttelee tosi vähän. Toisaalta, täällä on nytkin jo joka päivä yli 40 astetta enkä ole mitenkään kummemmin edes huomannut koko asiaa, koska oon aina ilmastoidussa tilassa. Lakkasin muutama viikko sitten kävelemästä edes Dubai Malliin, koska se vaatisi noin 500m kävelyä ulkona, enkä halua sulaa. 

Täällä on muuten kaikkialla tollasia telineitä, mihin porukka voi jättää niiden kännykän latautumaan. Eli känny sisään, siellä on valmiina kaikki piuhat ja sitten lokero vaan lukkoon. Ihan tosi hyvä idea ja tarpeellinen, koska ihmiset nykyään elää käytännössä nassut kiinni näytöissä.

Tällä viikolla tuli muuten käytyä myös Abu Dhabissa pyörähtämässä. Ei oltu kuin yksi päivä siellä, mutta en mitenkään erityisesti ihastunut kyseiseen kaupunkiin. Mulle syntyi siitä sellainen mielikuva, että se on vähän rähjäisempi ja ankeempi versio Dubaista, mutta se ei kuitenkaan ollut millään tavoin paikallisempi tai mielenkiintoisempi, toisin kuin esim. Ras Al Khaimah.

Viime lauantaina muuten vietettiin H:n kanssa ensimmäistä kertaa sellainen kotipäivä sitten tammikuun. Sillee siis, että tehtiin sapuskaa, löhöiltiin sohvalla ja katottiin töllöä. Meillä ei nimittäin ole ollut kaikkia kalusteita tai edes televisiota aikaisemmin. Joka tapauksessa, se oli tosi mukavaa ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo että tää on nyt meidän koti ja tuntuikin tosi kodikkaalta. Voisin yrittää tehdä jonkinlaisen kotipostauksen jossain vaiheessa.

Mulle tuli muuten äsken joku ihan älytön aivohäiriö. Tein tossa bolognese-kastiketta, ja päätin että mä varmaan tiedän et se on valmista sitten kun se haisee siltä. No, siinä meni semmoset kymmenisen minuuttia kun täällä talossa haisi palaneelta, ja totesin et noniin nyt se on varmaan valmista....!? Joo, se oli palanut pohjaan, yllätys. Tulipahan vähän savuaromia tohon soossiin nyt, heko heko.

Apua

Tää ei liity nyt mihinkään, mut ahdistaa ihan sikana ja pakko avautua. Surffailin eilen internettiä ja törmäsin termiin kuin "Trypophobia" ja vahingossa googlasin sen. TOIM. HUOM. EN SUOSITTELE!! Ilmeisesti kaikilla ei sitä ongelmaa välttämättä ole, mutta mä oon ollut tosi ahdistunut ja huonovointinen niiden kuvien seurauksena viimeiset pari päivää. Vertaistukea, anyone?!

Ennen kuin googlaatte vahingossakaan tuota kuten jo aikaisemmin varoitin, niin sen verran avarran tota termiä. Kyseessä on siis niin sanotusti pelko reikiä kohtaan. Eli tietynlaiset asymmetriset reikäkuviot aiheuttaa valtavaa pelkoa ja inhottavaa olotilaa ihmisille. Vaikka törmäsin tähän termiin vasta eilen, tajusin, että oon aina ollut tosi tosi tosi ahdistunut tollaista kuvioista. Kaksi instanssia elämässäni, jotka ovat saaneet mut pois tolaltani:

1) Lämmin kuppi -annos joka sisältää pastaa. Tein joku kerta Blå Bandin lämpimän kupin (en muista enää tarkalleen mikä maku), jossa oli sellaisia pieniä valkoisia pyöreitä rinkelimäisiä pastapaloja. Muistan kun keitto valmistui, niin niiden pastapalojen muodostamana reikäinen kuvio aiheutti mussa ihan tosi tosi epämukavan olon, ja mun piti vatkata sitä keittoa koko aika jotta sain sen lopulta juotua, ettei sitä tiettyä kuviota muodostuisi pinnalle.

2) Penne rigaten keittäminen. Tiedättekö, kun keitätte penne rigate pastaa, ja ne kaikki yksittäiset pastat kääntyvät pystyasentoon kaikki vieri viereen? Mulle on käynyt niin kaksi kertaa, ja se on aiheuttanut mussa tosi voimakkaan epämukavan tunteen kun oon nähnyt sen kuvion.

Näytin H:lle eilen yhden kuvan, mutta se ei  reagoinut siihen yhtä voimakkaasti kuin mä. Yritin eilen googlata vertaistukea pennepasta pelolle, ja löysin yhden ainoan hitin. Ikävä kyllä sekin Yahoo Answers kommentti sisälsi todella kuvottavan kuvan ja traumatisoiduin entistä enemmän. Musta tuntuu oikeasti nyt siltä että kärsisin jostain maailman ällöttävimmästä ihotaudista ja olisin täynnä paiseita. Mitä ihmettä. :(

En myöskään enää koskaan keitä penne pastaa. Apua. :(

Naiseuden markkina-arvo

Luin juuri hyvän tekstin "Naisten ylireagoinnista". Tämän innoittamana ajattelin kirjoitella hieman omista kokemuksistani täällä naisena, etenkin työmarkkinoilla.

 Seuraava pätkä on edellisestä tekstistä lainattu: 

"Pelkkä kommenttien yleisyys ei kuitenkaan ole ainoa syy naisten ja miesten erilaiselle suhtautumiselle. Kun mies kommentoi naisen persettä, hän tekee sen kulttuurissa, jossa naisia arvotetaan jatkuvasti heidän pantavuutensa perusteella, ja toisaalta esimerkiksi heidän ammatillisia kykyjään vähätellään. Naisten ulkonäkö ja seksuaalinen haluttavuus ovat koko ajan syynissä, eikä tätä tapahdu vain yökerhoissa ja Tinderissä, vaan naiset kohtaavat ulkonäkönsä mittailua myös kaupassa, puistossa, bussipysäkillä ja töissä, missä nyt viimeistään voisi toivoa naisia arvioitavan puhtaasti heidän osaamisensa perusteella."

En ole koskaan Suomessa (tietoisesti) kokenut minkäänlaista syrjintää sukupuolen tai ulkonäön perusteella. Uskon, että varmasti jokainen potentiaalinen työnantajani on ainakin alitajuisesti analysoinut edustavuuttani ja olemustani haastattelutilanteessa (koska se on ihan normaalia), mutta en usko että olen koskaan saanut töitä tai ollut saamatta niitä ulkonäköni tai sukupuolen perusteella. Toisaalta, uskon että varmasti monilla muilla aloilla tätä syrjintää kuitenkin tapahtuu, ja luulenkin, että suurimmassa tapauksessa työntekijälle tai työnhakijalle tästä ei lainkaan kerrota.

UAE on aika erilainen kuin Suomi. Täällä sanotaan ihan tosi suoraan kaikki - ihan tosi. Aikaisemmassa tekstissäni joissa mainitsin ohimennen työtarjouksista joista olen päättänyt kieltäytyä, syynä on ollut osittain se, että minut olisi palkattu ainakin osittain sukupuoleni takia. Olin tottakai täyttänyt vähimmäisvaatimukset myös älykkyyden ja kykenevyyden saralla, mutta kyseinen työ vaati hyvin paljon asiakastapaamisia ja -puheluita. Tämä potentiaalinen työnantaja nimittäin ihan itse totesi, että he ovat huomanneet että koska heidän asiakaskuntansa on pääsääntöisesti miespainoitteinen, he ovat paljon vastaanottavaisempia jos heitä on vastassa kaunis nainen, koska kauniille naisille on vaikeampi sanoa ei. Hän ei suoraan sanonut minulle, että "olet kaunis nainen, siksi haluaisin palkata sinut", mutta jotenkin rivien välistä ymmärsin että sukupuoleni olisi ollut plussaa tässä työssä. Valtaosa heidän työntekijänsä ovat miehiä (niin kuin rahoitusalalla tuppaa usein olemaan), ja hän eritoten mainitsi miten heidän naistyöntekijänsä pärjäävät erinomaisesti - varsinkin kun heitä on kuitenkin tukemassa pääosin miestyöntekijät. Tämä lienee siis yleensä se toimivin kombinaatio joka toimii heidän asiakaskunnalleen.

En oikeastaan tiennyt miten suhtautua tähän. Intuitiivisesti tuntui ehkä hieman loukkaavalta, mutta toisaalta minulle kerrottiin realiteetit. Realiteetit, jotka olivat faktuaalisesti* todistettavissa. Toisaalta, miksi olla hyödyntämättä jotain synnynnäistä etuani? Ongelma oikeastaan tässä olikin se, että koin oman työkokemukseni, ammattitaitoisuuteni ja opintoni jäävän varjoon - haluaisin tulla ensisijaisesti palkatuksi aivojeni takia enkä fyysisten ominaisuuksien perusteella. Myöskin ajatus siitä, että minua tukisi kuitenkin miestyöntekijät (eli varsinaiset aivot varmaan tässä kontekstissa) tuntui ikävältä. Kieltäydyin kyseisestä työstä lopulta muista syistä, mutta jäin pohtimaan miten usein töissä naiseus on merkittävä tekijä varmasti muuallakin, myös Suomessakin - tosin siitä ei vain saa puhua siellä.

Toinen lainaus vielä aiemmin mainitusta tekstistä:

"Mies tekee jotain aika pientä, esimerkiksi huutaa naiselle kadulla “Hei beibi!” tai sanoo kieli poskessa, että “tytöthän vois keittää meille kahvit”, ja sen sijaan, että feministi ohittaisi tilanteen tyylikkäästi olankohautuksella, hän alkaa puhua naisiin kohdistuvasta sorrosta kuin mies olisi juuri ehdottanut naisten äänioikeuden poistoa."

Naisten ylireagointi (ja myös minun ylireagointini) johtuu aina siitä, että minua ei kuunnella. Minulle on nimittäin myös vähän väliä tarjottu töitä, jotka eivät liippaa lainkaan kokemustani, johtuen enemmän tai vähemmän siitä että olen "harvinaisen älykäs naiseksi". Tätä on tapahtunut ihan rekrytoijien toimesta. Onpahan kerran ehdotettu myös, että voisin siirtyä viihde-alalle tai mainontaan, koska olen kivannäköinen ja hauska. Hmm.

Mielestäni olisi kiva, jos kyseiset herrat olisivat vaivautuneet kuuntelemaan minua hieman pidempään kuin sen verran, että sanoin "etsiväni töitä". Kaikki kysyvät toki minulta "mitä teet/millä alalla olet?", mutta vastaustani ei tosiaankaan aina kuunnella. Yleensä joudun hokemaan muutaman kerran uudestaan, ennen kuin he oikeasti kuuntelevat.

En oikeastaan loppupeleissä ole mistään näistä sen kummemmin loukkaantunut. En voi loukkaantua siitä, että ilmeisesti minulle olisi tarjolla enemmän töitä kuin mitä oma kokemukseni minulle soisi ainoastaan kykyjeni perusteella. Uskon kuitenkin, että kyseinen ajatusmalli on edelleenkin universaali; Suomessa tämä kuitenkin on niin valtava tabu - siis syrjintä tai suosiminen sukupuolen perusteella - ettei tästä oikeastaan puhuta konkretiatasolla. Mielestäni nimittäin loppupeleissä se oli todella hyvä asia että työhaastattelussa nousi esiin se, että naiseuteni olisi valttikortti - voin nimittäin silloin itse tehdä päätöksen haluanko tarttua vähän valttikorttiin ja tehdä paljon rahaa vai haluanko etsiä jotain muuta työtä, joka olisi enemmän kykyjäni vastaava. Joku muu olisi nimittäin voinut valita toisin kuin minä.

---

*Tähän kohtaan haluaisin kommentoida, että olen sen verran feministi että en pidä siitä että asianlaita on näin - siis että naistyöntekijät faktuaalisesti vetävät sisään enemmän ja tyytyväisempiä miesasiakkaita. En osaa kuitenkaan näin lyhyellä tähtäimellä muuttaa tätä rekonstruktiota, enkä osaa sanoa onko tämä mahdollisesti niin syvälle rakennettu ihmisten seksuaalisuuteen, ettei tätä ilmiötä voi edes kokonaan kitkeä pois. Niin tai näin, en voi osaltani vaikuttaa muuten kuin päättämällä haluanko olla itse osana tätä rakennetta vai enkö halua, mutta en myöskään viitsi nostaa hernettä nenästä siitä että joku on valinnut tehdä toisin.

Brunch @ Oberoi ja muita ajatuksia

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Dubaissa (ja monissa muissakin Arabimaissa) viikonloppua vietetään pe-la. Suomesta kuitenkin poiketen, täällä brunssit pidetään yleensä perjantaisin (eli Suomen lauantaina niin sanotusti), sillä porukkaa on yleensä juhlimassa useimmiten torstaisin. Kävimme tänään vaihteeksi tosi tyylikkässää japanislaishenkisessä tapasbrunssilla Oberoin Nine7One ravintolassa. 

Muuten viime viikko on mennyt aika nopeasti. Pitkästä aikaa olen taas innostunut kodinhoidosta ja jatkanut meidän kodin sisustusta. Ostettiin ruokapöydän lisäksi pari kirjahyllyä, taulun, verhot ja TV:n. Meidän koti alkaa viimeinkin näyttää myös kodilta. 

Olen alkanut kotoutumaan tänne myös tosi hyvin. Alkuvaiheen kriisit ovat jo ohitse, eikä tämä paikka tunnu enää lainkaan vaikealta tai vieraalta. Ihmiset ovat keskimäärin todella ystävällisiä, tosin en koskaan lakkaa hämmästelemästä miten erilaisia ihmiset voivat olla ympäri maan - tämä paikka on nimittäin aika hyvä läpileikkaus koko maailmanväestöstä. Toisinaan on vastassa aivan uskomattoman sosiaalisia ja ystävällisiä ihmisiä, joiden energiaa ja kykyjä voin vain ihailla. Sitten toisaalta osa ihmisistä ovat aivan h-lvetin ikäviä, kohtelevat muita (palvelusväkeä lähinnä) todella alentavasti ja inhottavasti.

Aika on mennyt kyllä tosi nopeasti. Minulle on sanottu monasti, että porukka muuttaa tänne ajatuksena "asua täällä vuoden pari ja lähteä takaisin kotiin" mutta päätyvät jäämään tänne vuosikausiksi. En yhtään ihmettele, jos meillekin käy niin. Vaikka jotkin asiat täällä ajoittain rassaavatkin, koen että sopeudun tähän sekasortoiseen expatmaailmaan tosi hyvin. 

Seuraavaksi olisi agendassa päästä tutustumaan enemmän "paikallisiin" paikkoihin. Olen viettänyt valtaosan ajasta Downtownissa tai Marinassa (eli kaksi "keskusta"hubia täällä) joissa valtaosa länkkäriexpateista hengaavat. Haluaisin kovasti tutustua myös lähiöihin, niihin vanhoihin ja alkuperäisiin paikkoihin täällä ja toivottavasti joku päivä tutustua myös saada emiratikavereita. Olen muutaman semi-paikallisen ihmisen tavannut (eli synnynnäisesti jotain muuta kuin Emirati mutta asuneet täällä koko elämänsä, puhuvat arabiaa ja ovat paljon tekemisissä paikallisten kanssa). Jos päädymme asumaan täällä seuraavat viisi vuotta, toivoisin että en viettäisi sitä kokonaan omassa expatkuplassa ja saisinkin tästä maasta käteen muutakin kuin vain rahaa, autoja ja huippuravintoloita.

Nomadlife - now with a dining table!

Mä olen tämän vuoden aikana muuttanut kolme kertaa. Vime vuonna muutin ainoastaan kerran - tosin kyseinen muutto sisälsi myös asunnon rempan, joten en siitäkään hevin helpolla päässyt. Ennen tätä en ollut muuttanut ~2 vuoteen - tämä lieneekin pisin aika missä olen asunut yhdessä paikassa sitten lukion. Olen tosin ennen omaa aikuiselämääkin muuttanut vanhempieni mukana yhteensä 8 eri paikkaan. Muutettuani yksin asumaan olen asunut laskelmieni mukaan  about 10 eri asunnossa. Restless, no? (Tajusin juuri, että tämä kuulostaa siltä että meidän perhe/minä saadaan häätöjä joka paikasta...)

Siispä, kun joku sanoo että "Ooh ihanaa, uusi koti, pääset sisustamaan =)))", tulen hieman vihaiseksi. Olen saanut joutunut sisustamaan varmaan 1.5 kertaa vuodessa keskimäärin?! Ironisinta tässä on kuitenkin se, että kaikesta levottomuudesta huolimatta tykkään kovasti viihtyisästä ja kauniista kodista. En vain koskaan tunnu pysyvän paikoillani tarpeeksi kauan, että ehtisin saada sitä aikaan. Koen ehkä myös liian täydellisen kodin itseäni liikaa paikalleen sitovaksi, enkä samasta syystä mielelläni investoi hirveästi fyrkkaa kotijuttuihin.

Tähän taustatarinaan vedoten aion olla nyt valtavan ylpeä siitä että 2 kuukauden jälkeen olen saanut aikaiseksi ostaa ruokapöytä! Kaiken lisäksi pöytä on kokopuuta ja aika sikahieno! On se mukavaa viimein datailla penkillä joka ei satu pyrstöön ^_^V,,

Hienon ruokapöydän lisäksi ostettiin myös viimeinkin verhot jotka pitäisi enää vain asentaa... Tästä on vähitellen tulossa oikea koti. Toivottavasti pysyn myös pyrstölläni hieman pidempään tällä kertaa. <3

Build A Bear! The arab version

H oli työmatkalla viime syntymäpäiviensä aikaan. Sovittiin, että juhlitaan sitä sitten joskus toiste, mutta se vähän jäi kaiken muuttohässäkän alle. Päätin pari viikkoa sitten vähän petrata ja ostaa H:lle edes syntymäpäivälahja. En myöskään ollut koskaan rakentanut pehmolelunallea, joten tämähän oli vallan mainio mahdollisuus iskeä kaksi ötökkää yhdellä iskulla!

1. Valitse Nalle

Valitse ja täytä Nalle. Valitsin ruskean perusnallen, jolla oli poikkeuksellisen symppikset kulmakarvat

2. Pese Nalle

 Odotin ensin vuoroa kun 6-vuotias tyttö pesi ensin oman nallensa. Sitten mä pesin mun.

3. Rekisteröi Nalle

Multa ei oltukaan pitkään aikaan kysytty mun vanhempien e-mail osoitetta.

4. Viimeistele Nalle

Puin nallen.

5. Leiki Nallen kanssa

 

Mulla oli oikeasti tosi kivaa. Suosittelen kaikille keillä on nallerakkautta ja tykkäävät tehdä omia pehmoleluja.

Niin, kun kuitenkin mietitte, olen tosiaan 26v.

Dining & wining - Arkisia Asioita Dubaissa Pt. 3

Helmikuun käynnillä musta tuntui, että Dubai oli ihan sairaalloisen kallis maa mitä tulee ruokaan ja juomaan (ja asumiseen ja shoppailuun jne..) Kävin tuolloin lounaalla milloin missäkin. Tilasin yleensä pääruuan (esim. pizza, pasta, sushi) lisäksi veden ja kahvin. Loppulasku keskimäärin 140AED. Eli 36€. FFFFFuuu....??! (Toim. huom. en siis syönyt lounaaksi sekä pizzaa, pastaa että sushia, vaan useimmiten vain yhtä niistä..)

Ensimmäiset viikot täällä pihistelin kauheasti. En tiedä edes pihistelinkö oikeasti, mutta mulle syntyi sellainen fiilis, että jokainen ostos täällä on sairaalloisen kallis. Toisin sanoen, yritin elää mentaliteetilla että "Tonnikalahan on tosi hyvää!!!"

Kuukaudessa sitä oppiikin jo yhtä ja toista. Ensinnäkin opin, että olin aika urpo. En yksinkertaisesti vain osannut mennä oikeisiin paikkoihin ostamaan oikeita asioita. Esimerkiksi jopa tuon trolley.ae -tilauksen jälkeen löysin huomattavasti halvemman ja paremman online-ruokakaupan. Tämän oivalluksen jälkeen olen saanut myös monen muuta parempaa oivallusta - luulenpa, että näitä oivalluksia tulee jatkossa yhtä enemmän. Kuinka siistiä on muuten se, että oppii elämään arkea kokonaan uudestaan?

Dining

Onnistuneen eurotalouspolitiikan tuoman valuuttakurssimuutoksen myötä sanoisin mutuna että ravintolassa syöminen on täällä nyt himppusen verran kalliimpaa kuin Suomessa. Meillä meni helposti 350-400AED peruspöperöön (shishan kera...) yhen illan aikana. Tykätään kuitenkin H:n kanssa käydä ulkona, Suomessakin ollessamme käytiin vähintään kerran viikossa ulkona syömässä.

Mietin, että eihän tämä Dubain hintataso nyt käy ollenkaan järkeen. Ja niin, eihän se käynytkään! Ei mennyt nimittäin kovinkaan kauan, ennen kuin opin The Entertainerin olemassaolosta. The Entertainer on maksullinen appi, joka pitää sisällään yli 20 000 Buy 1 Get 1 Free -tarjousta! Tarjoukset ovat siis "2 Main Courses at the Price of 1" tai "2 Brunches at the Price of 1". Tuo Sheratonin Feast -brunssi oli maksettu the Entertainer -voucherilla, joten 75€ per nuppi maksava brunssi maksoi meille yhteensä tuon verran. Ei paha, sillä tuo brunssi oli laadultaan ehdottomasti sen 75€ arvoinen.

Vaikka the kyseinen appi maksaa noin 400AED eli 100e, tuon summan saa säästettyä pikapikaa, jos tykkää käydä ulkona syömässä. Kuten sanoin, the Entertainer sisältää tuhansia ja tuhansia tarjouksia, joten käytännössä nuo tarjoukset koskevat 70% kaikista ravintoloista täällä meidän alueella. Dubai Mallissa ne käyvät lähes jokaiseen kahvilaan ja ravintolaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ottaen huomioon, että täällä on ravintoloita jokaisesta maailmankolkasta ja ruokailu on The Entertainerilla jopa halvempaa kuin kotona syöminen, kyseinen appi on mun mielestä täällä ihan MUST HAVE, jos haluaa nauttia Dubain ruokailukulttuurista täysin siemauksin.

Btw, The Entertaineria saa myös eri versioina eri hintaisina. Esimerkiksi The Entertainer Body sisältää kasan kampaamo-, hieronta- ym. kauneushoitolatarjouksia, kaikki kaksi pakettia yhden hinnalla. Itse en pahemmin välitä näistä palveluista (mun pitäisi käydä kampaajalla varmaan tässä aika pian, edelliskerrasta on taas kohta vuos, ellei lasketa mukaan "voin-kuules-leikata-hiukseni-ihan-itse"-badhairdaysaksimisoperaatioita), lisäksi tarvitsisin tyttökaverin lähtemään kanssani joka kerta jotta saisin jotain irti tarjouksesta enkä oikein osaa nähdä itseäni lähtemässä viikottaisiin manikyyripedikyyrikasvohoitobikiniwax-hemmottelutuokioihin tyttöporukassa. Mun Entertainerissa on myös muutama tällainen tarjous, mutta tuskin tulette lukemaan kokemuksia näistä.  Mä tykkään syödä.  Kuulostanpa viehättävältä.

Wining

Hotellibaareissa (hotellit ovat tosiaan ainoat joilla on anniskelulupa, joten tästä lähtien kun sanon baari, tarkoitan hotellibaaria aina) olut maksaa 10€ ylöspäin ja drinksut vielä hieman enemmän. Täällä on kuitenkin yksi sellainen kiva juttu eli Ladies Night!  Shanghaissa ollessani muistan että näitä iltoja oli myös (yleensä keskiviikkoisin), eli sisäänpääsy ja juomat ovat kaikille naisille ilmaisia. Aina. Ladies Nightit saa luonnollisesti miehet liikkeelle, jotka sitten maksavat senkin puolesta. Sinänsä tää on musta ihan fiksu idea, koska useimmissa maissa miehet tarjoavat aina kaikki naisten juomat (joka taas voi olla huomattavan vaarallista naisille...!), joten täällä baarit hoitavat oikeastaan tämän tarjoamisen miehen puolesta ja naistenkaan ei tarvitse murehtia onko juomaan laitettu tippoja miesten toimesta. 

Rillit tyylikkäästi vinossa

Kävin viime viikolla tyttöjen kanssa The Embassylla Ladies Nightissa. Tämä oli itse asiassa poikkeuksellisen miellyttävä kokemus, sillä kuplivien lisäksi tarjolla oli ruokaa! Siellä oli sellainen avoin pöytä missä oli erilaisia salaatteja, herkullista risottoa, kokoelma erilaisia susheja ym. pikkusyötävää. Tottakai rynnittiin siihen heti alkuun, koska herkullinen ilmainen sapuska. Ahmittuani noin 20 pikkukipollista ruokaa (oon fiini nainen) käytiin hakemassa (jälleen ilmaiset) skumpat. Istuttiin alas ja yhtäkkiä tarjoilijapojat alkoivat tuomaan meidän pöytään uusia ruokia. Siinä vaiheessa tajusin, että buffet-pöytä oli vasta alkupalapöytä ja nyt meille tuodaan pääruokia - satay-kanaa, erilaisia biiffejä ja sekä lammasta, eli perinteistä tuhtia proteiinia. Okei, oli pakko sitten syödä niitäkin, kun ilmaista oli. Tämän jälkeen osasin jo odottaa jälkiruokatarjoilua, jopa saapui noin tunnin päästä pääruokatarjoilusta. Pakko sanoa, että enpä ole koskaan ennen mennyt baariin ja lähtenyt sieltä ihan törkeässä ähkyssä maksamatta koko illasta senttiäkään. 10/10, would go again.

Saatiin myös meidän Liquor License. Täällä kaikkien expattien tarvitsee hankkia oman henkilökohtainen alkoholilupa ostaakseen alkoholia. Varauduttiin siihen, että alkoholi tulee maksamaan täällä ihan törkeästi - senpä vuoksi meitä nauratti niin kovin kun kannettiin kotiin 6 erikoisolutta ja 5 viinipulloa ja hintalapuksi muodostui 65€ :D Suomalainen on ilmeisesti tottunut kalliiseen alkoholiin, mutta toisaalta voin kuvitella että viinitynnyrissä eläneelle ranskalaiselle tämä hintataso on tosi korkea.

---

Eiköhän tää ollut tässä - tarpeeksi puuduttava, pitkä ja tylsä teksti tällaisenaan. Voisin toki fiilistellä vielä pari hypermarkettia joihin oon törmännyt täällä, mutta ehkä se ei enää kiinnosta juuri ketään. Siis vaikkapa 8€/kg Osso bucco tarjoukset. Taikka alle euron munakoisokilohinnat ja perhepakettihintaiset rypsiöljyt jota hamstrasin kotiin 4 litraa. Hehehe.

---

Oh btw, mä oon tosi fiilareissa tosta mun uudesta bannerista. Toivottavasti tekin tykkäätte siitä! Mä nimittäin tein ton ite - ei siis pelkkä tuo banneri vaan tuo koko nalle on mun tekemä. Mä oon siitä niin ylpee. Kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa. <3

Brunch @ Sheraton

Kaverini kertoi minulle eilen Skypessä, että olen todella huono bloggaaja kun en postaa ruokakuvia. En voi oikein sille mitään, että yleensä olen vaan tosi tosi tosi tosi nälkäinen saadessani ruokaa, että en malta ottaa enää mitään valokuvia. Tsemppasin kuitenkin pikkasen viime perjantaina kun käytiin Sheratonin Feast-brunssilla, joka oli ylivoimaisesti paras brunssi jossa olen KOSKAAN ollut ikinä.

(Oh-wow-EDIT: Yritin etsiä äsken jotain hyvää ravintola täksi illaksi, ja huomasin että kyseinen Sheraton Feast on TripAdvisorin mukaan #1 Dubaissa - nimenomaan tuon aivan upean brunssin takia. Ei siis suotta tykätty siitä paikasta...)

Kyseessä oli ns. live-buffet brunssi, eli ruokaa sai lapata napaan niin paljon kuin halusi, mutta kaikki valmistettiin "open kitchen stationeilla" ja annokset olivat hurjan kauniita. Ehdin nappaista ihan murto-osan tarjolla olevista ruuista, sillä "avoimia keittiöitä" eri maailmankolkista oli tarjolla seitsemästä eri keittiöstä. Siinä vaiheessa kun ei halua edes koskea tarjolla oleviin paikan päällä valmistettuihin susheihin - koska niissä on liikaa riisiä - tietää olevansa ruokataivaassa.  

Mä keskityin pääsääntöisesti juustoihin ja foie grasiin, kun taas H tuli onnelliseksi tuoreista ostereista. Tietenkään kummastakaan en ottanut ainuttakaan valokuvaa koska hotkiminen.

Mulla olisi hirveästi kerrottavaa ruokailuista täällä - niin ravintoloista kuin ruokakaupoistakin, mutta oon tosiaan viime viikolla keskittynyt enemmän siihen tekemiseen. Tällä viikolla pitäisi olla suhteellisesti vähän vähemmän ohjelmaa, joten yritän kertoilla vähän enemmän kuulumisia viime viikoilta sitten loppuviikosta. :)

Pari kivaa huomiota - Arkisia Asioita Dubaissa Pt. 2

Paikallisen Alkon logo :D

Juttelin tänään mamman kanssa puhelimessa niitä näitä - koskien lähinnä mun haluttomuutta pysähtyä yhtään minnekkään ts. palata Suomeen - ja keksin pari juttua siinä samalla joista pidän Dubaissa aivan valtavasti:

1. Kukaan ei oo täällä koskaan ihan helvetinmoisessa jurrissa
2. Kukaan ei pukeudu epäsopimattomasti tai käyttäydy rivosti julkisesti

Suomessa ollessani liikuin usein ratikassa, jossa örvelsi joku sekopääjuoppo kusen- ja viinanhajuisena. En sinänsä nyt ollut mitenkään erityisen vaivautunut näiden henkilöiden olemassaolosta, mutta toisaalta, on myös ihan himskatin kivaa ettei tarvitse edes pelätä sitä mahdollisuutta että keskellä katua joku vanha setä haluaa kertoa mulle koko elämäntarinansa. Tai että kun ollaan kavereiden kanssa puistossa niin joukkoon lyöttäytyy joku "tän v*tun p*skavaltion rankaisema" juoppo.

Tapasin yhden brittimimmin, joka (vastoin omia ennakko-odotuksiani, heh) sanoi viihtyvänsä Dubaissa/UAE:ssa nimenomaan tämän alkoholittoman ja siveämmän kulttuurin takia. Itse en nyt lähde puoltamaan mitään uskontoja tai aatteita joiden kanssa en ole itse ollut läheisissä kosketuksissa, koska mun mielestä kukaan joka ei ole kasvanut tai ollut oikeasti vuorovaikutuksissa toisen kulttuurin kanssa voi antaa valideja argumentteja. Kyseinen naishenkilö on seurustellut arabin kanssa (ja kertoi myös kaikista ennakkoluuloista mitä sai omalta perheeltään tästä) ja sanoi olevansa hirveän onnellinen että kyseinen mies ei koskaan ollut humalassa, käyttäytynyt epäsiivosti ja oli hänen mielestään paljon... ritarillisempi ja vastuullisempi mies kuin omat maanmiehensä, jos näin voi sanoa. En ota kantaa yhden otannan perusteella siihen millaisia arabit ovat, mutta täällä kävellessä kaduilla ja asioidessani paikallisten keskuudessa en voi sanoa muuta kuin että tunnen oloni poikkeuksellisen turvalliseksi. Paljon turvallisemmaksi kuin Suomessa. 

Tiedän, tiedän, mites ne muut seksuaalisesti häiriintyneet duunarimiehet. Eihän se kivaa ole, ja niistä voi ja kannattaakin pysytellä tietoisesti kaukana; kukaan ei loppupeleissä lähde jahtaamaan sua kadulla väkisin kähmien. Tilanne olisi nimittäin huomattavasti pahempi jos nämä ihmiset olisivat helvetinmoisessa jurrissa joka lauantaina klo 1AM.

Viikko takaperin ikuistin näyn jossa pariskunta - tyttö pienine mekkoineen - suuteli intohimoisesti hotellin edessä. Tämä oli ensimmäinen julkinen fyysinen läheisyydenosoitus jonka olen nähnyt täällä, jos asian voi noin ilmaista. Yrittäessäni sujahdella tämän pariskunnan ohi, totesin, että kenenkään ei tarvitse elää keskellä muiden makuukammarihommia nähden samalla aivan liikaa ihoa.

En itse ainakaan muista milloin olisin Suomessa ollessani istunut puistossa kesällä ja todennut et "wau, onpa kiva nähdä tuon mimmin koko berberi!" (Olen tosin varma, että jotkut nauttivat tästä näystä, ei siinä mitään.....) En edelleen ole tästäkään mitenkään erityisen vaivaantunut, mutta toisaalta, en jää yhtään mistään paitsi jos tällaisia tilanteita ei tule koskaan vastaan.

En tosiaankaan puolla ihmisten kontrollointia mitä tulee alkoholin nauttimiseen tai pukeutumiseen. Eihän ketään expattia myöskään koske pukeutumis- taikka juopottelusäännöt. Ironisesti, tätä tekstiä kirjoittaessa istun juuri oman kodin parvekkeella siideriä nauttien. Mut nimenomaan - olen kotona, voin tehdä mitä haluan häiritsemättä ketään muuta.

Olen huomannut, että monia näitä paikallisia normeja ja sääntöjä loppupeleissä yhdistää vain yksi yhteinen tekijä; kohteliaisuus muita ihmisiä kohtaan. Musta on ihan tosi paljon mukavampaa elää ympäristössä, missä ihmiset elävät siivosti ja siististi. Musta on paljon kivempi olla itsekin osa tätä ympäristöä.

---

Tähän aiheeseen täysin sopimattomasti oon menossa illalla bailaa jonnekin all-inclusive-bailuihin, mitä se sitten tarkoittaakaan. Oon nimittäin tutustunut johonkin miljonääriprinsessaan täällä (for real, se ei osannut syödä ravintolassa jossa ei ollut lautasliinoja, ainoastaan paperipyyhkeitä lol haha?!?!) ja lähdetään sen luota (en malta nähdä millaisessa mänsjönissä se asuu), tosin tällä kertaa ei kai lähetä ulos pinkillä limusiinilla (...??!!).

Tällaiset randomit kohtaamiset elämässä on oikeesti just niitä asioita joiden takia elämä on välillä vaan niin törkeen siistiä.

Huh hellettä!

Mitäpä muutakaan tähän sanoisi. Siinä vaiheessa kun auringonlaskun jälkeenkin on vielä yli 30 astetta, niin tietää asuvansa aavikolla. Eilen hikoillessani vielä iltakymmenen jälkeen mulle todettiin, että "Meng, this is nothing yet . It's going to get a whole of lot worse. HAHAHAHA."

:(

Siinä missä Suomen kämpät menivät sietämättömiksi kun ulkona oli 25 astetta lämmintä, täällä voin ilokseni todeta, että sentään asunnot on rakennettu tosi hyvin kuumuus huomioiden. Meillä on kotona tosi vilpoisaa (22-24 astetta) ilman ilmastointiakin.

Eilen tuli muuten 1kk täyteen täällä. Jos mulla jossain vaiheessa oli epäilyksiä tämän muuton suhteen, niin eilen illalla tyttöjen kanssa nauraen ja höpöttäen nämä epäilykset menivät pois. Ismo Alankoa lainaten; elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma. 

Pitkästä aikaa kaikki tuntuu omalta.

Hauskaa voi pitää ilman viinaakin :O

Koin muutama päivä sitten valtavan kulttuurishokin: menin sosiaaliseen tilanteeseen, tutustuin uusiin ihmisiin, sain kourallisen uusia kavereita, eikä kukaan meistä ollut missään vaiheessa kännissä! Miten näin voi tapahtua, kysyttekö? 

No, ensinnäkin täällä ei myydä eikä tarjoilla alkoholia ilman erityislupaa (sharia-laki). Tämä erityislupa on ainoastaan hotelliravintoloilla (eli hotellit voivat tarjolla alkoholia). Viinaanmenevät ei-muslim expatit (eli käytännössä kaikki valkoiset) voivat hakea erikseen alkoholilupaa joka oikeuttaa ostamaan itselleen tietyn määrän alkolia per kuukausi paikallisista alkoista. Dubaissa näitä alkoja on jokusen kymmenen, eli huomattavasti vähemmän kuin Suomessa.

Eniveis, siitä dinneristä. Menin entuudestaan tuntemattomalla tyttöporukalla parin tunnin illalliselle - ravintolaan jossa ei ollut anniskelulupaa - ja meillä oli todella hauska ilta. Jälkeenpäin mietin, miten harvoin sitä tulee enää tämän ikäisenä tutustuttua uusiin ihmisiin (meitä oli 14 yhteensä) ilman sitä yhtä (kolmea?) viinilasia ja istutaan koko ilta höpötellen ja lörpötellen. Eri jos menet kahville yhden henkilön kanssa, mutta siis sellainen isolla porukalla juhliminen tai tutustuminen. Sellaisia alkoholittomia sosiaalisia tilanteita ei vain yksinkertaisesti ole Suomessa, ellei kyseessä ole AA-kokous tai jokin uskonnollinen tilaisuus. 

Meitä oli siinä ruokapöydän äärellä porukkaa kaikista eri maista ja eri aloilta. Valehtelisin, jos sanoisin etten etukäteen ajatellut että "vitsit vähän jänskää, ois kyl helpompaa jos sieltä sais viiniä". Valehtelisin, jos sanoisin että ilta olisi ollut parempi viinin kera, koska näin jälkeenpäin mietittynä miksi ihmeessä mikään ilta olisi parempi niin että kaikki ovat päihtyneitä kuin selvinpäin? Tajusin, että Suomessa me aikuiset ollaan unohdettu, että ihmiset osaavat ja voivat olla sosiaalisia, iloisia ja hauskoja myös ilman viinaa.

Mulla oli ihan uskomattoman hauska ilta täysin entuudestaan tuntemattomien kanssa ilman alkoholia, ja koin että tämä asia piti erikseen mainita. Something to think about.

----

Tähän samaan postaukseen voisin linkittää Tis is Finland Män tekstin. Hauska ja osuva.

Onni on...

1. Oma kärry
 

Ostettiin tosiaan se kärry, niin tässä viimein kuva kärrystä. Siinä mä seison tyylikkäästi jalat suorassa auton edessä ja mun posket näyttää yli-isoilta silmäpusseilta...?

2. Oma ulkouima-allas

Meillä on aika kiva allas. Se on muuten jännä, että Suomessa ollessa oli sellainen olo että "vitsit oon varmaan altaalla joka päivä!!!" mutta olen loppupeleissä käynyt altaalla vain tuon yhden kerran kun tuon kuvan otinkin (äidille). Kun aurinkoa piisaa tuutin täydeltä joka päivä, niin en oikeastaan kovinkaan mielelläni loikoile auringon alla 24/7 kun sitä väriä tulee nassuun muutenkin.

3. Oma astiasto

 Ajettiin kuulkaas Ras Al Khaimahiin asti näitä varten.
(Toim. huom.: appelsiinit ovat kuvassa esteettisistä syistä, en ole mitenkään maagisesti oppinut pitämään hedelmistä)

4. IKEA 

Käytiin ostaa lamppu ja mukaan tarttui pari muuta pikkujuttua.

5. Happy hour @ Al Manzil

Olut-tuoppi alle 10€ ja vielä pähkinät kaupan päälle :O

5. Bubble tea! <3 <3 <3

Ja oon tietenkin löytänyt bubble tean. Bubble tea Meng is happy Meng.


---

HAHAHA naurattaa tää teksti. :D Ilmeisesti mun onni koostuu ainoastaan materista ja hedonismista. Mulla ei vaan oo sen suurempaa kerrottavaa yhdestäkään yllä olevasta asiasta, ja kaikki kuvat on vähän eri ajanjaksoilta, joten aattelin koota tällaisen sekopostauksen. Sitten keksin tämmöisen hienon proosallisen otsikon että "Onni on...".

Ehkä teen tästä tällaisen sarjan. Seuraavaksi tulossa siis postaus nimeltä "Lämpö on..." ja saatte 6 kuvaa musta tosi hikisenä. Kaikki eri tilanteissa ja ajanjaksoilta.
 

Ensimmäinen negispostaus

Mulla on itse asiassa (lähes) valmis postaus kaikesta kivasta täällä viime aikoina, mutta tänään on ei oo sellainen olo että haluaisin julkaista koko aika vaan happyhappyjoyjoy-juttuja. Ei kenenkään elämä sitä paitsi ole sellaista. Plussaa täällä tosiaan on se, että on täällä on esim. kaikkea, mutta sitten on muutamia juttuja mitkä myös on alkanut ärsyttää.

1. Mites tää hiekkamyrsky

Kuva tämänaamuisesta parvekenäkymästä:

WTF????? En oo poistunut tänään kotoa, enkä aio, sillä kaikilla näyttäisi olevan hengityssuojaimet tuolla ulkona. Enpä oo koskaan ennen herännyt noin oranssiin päivään, niin että melkein luulin siirtyneeni Interstellar-maailmaan (söin tosin pizzaa aamiaiseks...).
No okei, täällä on muuten joka päivä ollut aurinkoista ja lämmintä ja mukavaa, joten kai yhden hiekkamyrskypäivän voin suoda tälle maalle. Mut silti. Oon alkanut ottaa auringon itsestäänselvyytenä, enkä halua muuttaa asennettani!

2. Seksuaalinen häirintä à la intialaiset ja pakistanilaiset

No niin, sori, mut nyt tuli taas tällainen valtava ärsytys. Silloin aikoinaan kun asuin Intiassa, koettiin paljon sellaista öh mietoa seksuaalista häirintää jatkuvasti. Siis, että miehet tulevat liian lähelle, tuijottavat, "koskevat" todella sniikisti jne... Jotenkin ajattelin, että täällä Dubaissa joka on täynnä expatteja, näin ei enää tapahtuisi. Hah.
Ensimmäinen instanssi oli todella kamala. Tilasin taksiin, jossa oli pakistanilainen kuski selitti miten hän rakastaa kiinalaisia yli kaiken, miten hän käy kiinalaisissa hieronnassa ja koko aika otti kädestä kiinni ja lääppi. Aluksi olin kohtelias, ajattelin että "eh ehkä tämä on paikallista small talkia" ja yritin kohteliaasti vetäytyä pois (tosi helppoa liikkuvassa taksissa) mutta se homma rupesi menemään niin täysin överiksi etten edes kehtaa kirjoittaa siitä. (Sivuhuomautus: miksi naisia aina hävettää kun miehet ahdistelee niitä? Eikö niitä miehiä pitäisi hävettää? Miksi MUA hävettää, kun pakistalainen limainen taksikuski yrittää lääppiä, sanoo että Dubaissa kaikki on sallitua ja mun pitää luvata sille tän matkan aikana, että seuraavan kerran kun tavataan hän saa tehdä minulle mitä vaan? Ihan tosi. Vittu. ) Lopulta rupesin huutaa sille.

Nyt ymmärrän miksi täällä on Lady Taxis.Tästä viisastuneena pyrin nyt menemään tyttötaksiin aina kun sellainen on saatavilla.

Toinen instanssi on myös älyttömän ärsyttävä, joskin ei ihan yhtä karmiva. Meidän vuokra-asunnossa on muutama asia joka pitäisi vielä korjauttaa, josta vastaa meidän vuokrantajan "assistentti" - nuori intialainen poika. Aluksi ajattelin hänen olevan vain ystävällinen ja keskusteltiin Whatsappissa asioista joita pitää hoitaa, mutta olen alkanut viime aikoina saamaan häneltä lähes päivittäin viestejä.

I(ntialainen poika): Hi
M: Hello
I: How r u
M: I'm good how are you
I: Im gud
I: What r u doing
I: Where r u

Sitten yleensä alan puhumaan tässä vaiheessa sille jo suoraan että "hei mites toi suihkuverhon asennus?", jonka jälkeen hän sitten soittaakin minulle perään. Puhelu menee näin:

I: Hi Meng
M: Hello
I: How r u
M: I'm good how are you
I: Ummm no so gud 
M: Oh ok
I: Yeaa... 
[hiljaisuus]

M:When will you be able to come fix [whatever]?
I: I try yes maybe tomorrow I must ask boss (joka päivä tämä sama vastaus?????! voisitko jo kysyä??????!)
M: Ok, I will appreciate if you can fix it as soon as possible as it causes us major inconvenience at the moment
I: Yes yes I know... What r u doing?
M: I'm working
I: Where r u, r you home?
M: Yes I am home
I: Ok ok... ur husband? (H on kaikille husband täällä)
M: What about him?
I: He is not home?
M: No
[hiljaisuus]
I: Ok ok... Maybe I come and fix tomorrow morning?
M: Can you come in the evening? I'm not home in the morning (kyl mä oon tai ainakin voisin olla, en vaan halua että I tulee tänne enää kun oon yksin)
I: Why? Where u go?
M: I'm meeting a friend.
I: Who u meet?
M: Just a friend
I: Ok.. Where r u go?
 
!"¤"#¤&&/%&(DFGDF½!!!!! Tää on toistunut jo niin monta päivää. Eikä se koskaan tuu tänne paikan päällä korjaamaan yhtikäs mitään.

Mulla menee niin pata jumiin sen kanssa, miten nää intialaiset/pakistanilaiset stereotypiat niin usein pitää paikkansa. En tosiaan myöskään tajua miksi täällä Dubaissa tilanne on edelleen tällainen, ihan samalainen kuin Intiassa aikoinaan. Ärsyttää, kun pitää näissäkin asioissa lopulta laittaa H hommiin, kun se ei yllättäen joudu ahdistelun kohteeksi. Inhottaa, kun tuntuu ettei itseään kohdella samalla tavalla ihmisenä.
En myöskään tiedä, olisiko asia eri jos oisin 175cm valkoinen nainen. Täällä on nimittäin paljon ulkomailta muuttaneita sinkkunaisia. Ehkä ne kokee vähemmän tällaista kohtelua, kun nämä ahdistelevat pikkumiehet "pelkäävät" näitä naisia enemmän tai eivät koe näitä samalla tavalla potentiaalisina kohteina? En todellakaan tiedä, uumoilen vain. Tiedän vain sen, että jos asuisin täällä yksin, joutuisin tekemään asioita paljon enemmän varuillani kuin nyt.
 
 3.Arki

Ensimmäisen kerran muutama päivä sitten elämästäni täällä tuli arkea. Tajusin, että mulla ei ole ihan hirveästi aktiviteettia tällä hetkellä. Elämästä on tullut arkea täällä, kun elämä on viimeinkin jotakuinkin asettunut uomiinsa eikä ole enää tulenpalava kiire hoitaa asioita. Niinpä eilen tuli ikävä kavereita ja kaikkea sen semmoista. <3 :(


-----

Semmonen depispostaus tänään. Nyt vähän helpottaa. Sääkin itse asias rupesi jo vähän hälvenemään. Ihan salettiin olin daun ton sään takia.
Onneksi huomenna on viikonloppu, mennään perjantaina brunssille ja lauantaina lähdetäänkin jo pienelle maakuntamatkailulle.

Ruokajuttuja

Tykkään ihan hirveästi Lähi-idän mössöistä ja mömmöistä. Itse asiassa, oon aina tykännyt kaikista mössöistä ja mömmöistä aina; oon just se tyyppi joka hukuttaa kaikki ruuat erinäisiin kastkkeisiin taikka jugurtti/majoneesimössöihin. Delicate palette, you say?

Eniveis, täällähän mössöjä ja mömmöjä riittää! Oon viimeisen muutaman viikon aikana syönyt varmaan viitisenkymmentä kiloa pitaleipiä dipattuna sataan kiloon hummukseen. Kyllä on ollut kivaa.

Mielenkiinnosta olenkin ostanut täällä vahingossa kotiin noin kolmisen kiloa eri laatuisia ja lajisia kikherneitä. H on alkanut kyllästymään jo eri hummusvariaatioihin joita soseuttelen täällä, joten päätin vaihteeksi kokeilla falafelin tekoa. Sitä raakaa mössöä maistettuani kelasin että tästä ei tullut nyt yhtään mitään, mutta friteerauksen jälkeen ne maistu ihan siltä aidolta kamalta! Esteettisistä syistä asettelin kolme falafelia lounassalaattiini (okei ketä huijaan, se oli kello 12:30 aamiainen), ja nappasin terveellisen herkullisen kuvan, mutta todellisuudessa laitoin loput viisisataa falafelia toiselle lautaselle ja aloitin syömään siitä lautasesta. Luonnollisesti.

Kaikki ketkä tuntevat mut yli ~viikon tietävät että vihaan hedelmiä. En yksinkertaisesti siedä hedelmiä. En muutenkaan ihan hirveästi perusta makeasta (paitsi porkkanakakusta ja juustokakusta, tosin yleensä tarviin litran kahvia kyytipojaksi), joten en luonnollisesti hirveästi pidä mehuistakaan. Jossain vaiheessa join paljon light-limppareita, mutta nekin on jäänyt vähemmälle, sillä en oikein ymmärrä makeita juomia ruokajuomina. En juo maitoa enkä piimääkään, koska hmm yök?

H mainitsi minulle yhdellä työmatkallaan että pitäisin varmaan ayranista. Turkish Airlinesin lennoilla pääsin sitä maistamaan ja SIIS WOW. Turkkilainen suolainen jugurttijuoma kuulostaa varmaan pahalta, mutta ruokajuomana se oli ihan oikeasti paras juoma koskaan!!!!!! Oon viimeinkin löytänyt maailmasta järkevän ruokajuoman veden lisäksi.

Mielenkiintoinen detalji: suolainen jugurttijuoma on ihan uskomattoman ällöttävä janojuoma. Totesin tämän, kun ostin tätä ensimmäisen kerran kotiin ja kiskoin sitä heti ison kulauksen. Siis, yök, ei. Tää on siis nimenomaan ruokajuoma, vähän niin kuin viini (tosin olen toki opetellut juomaan sitä ilman ruokaa vallan mainiosti). How cool is that?

Ymmärtääkseni tästä juomasta on paljon erilaisia variaatioita eri maissa. Täällä juodaan lebeniä, joka on selvästi "vetisempää" kuin turkkilainen ayran, mutta menevät samaan suolaiseen maito/jugujuoma-kategoriaan.

Ai niin, vielä yksi juttu. Dubain kraanavettä voi juoda, mutta se on maistuu vähän pahalta sillä se on todella kovaa. Pohdittiin tätä nesteytysasiaa ja päätettiin tilata mineraalivesikanistereita kotiin sekä semmoisen water dispenserin. Ongelma on vaan siinä, että noi on ihan yllättävän kalliita JA RUMIA?! Kaikki vähänkin tyylikkäämmät vesilaitteet taas maksavat mansikoita, enkä päässyt itseni kanssa minkäänlaiseen yhteysymmärrykseen tämän asian kanssa. (H on tosi innoissaan näistä mun infernaalisista internaalisista dilemmoista itseni kanssa btw.)

Sitten kävelin Pottery Barniin. Ja löysin jotain tosi söpöä.

Boolihana! Nyt tekee mieli ostaa vielä toinen viereen, jonka täyttäisin aina jääkylmällä mojitolla ^_^

Lopuksi vielä kuva minusta ja Pina Coladasta. Kuten ilmeestä voi päätellä, juoma oli alkoholiton. :(

 

Ei se mitään. Onneksi Hubbli Bubblia on saa aina.

  

Alkoholille on tiedossa vielä kokonaan oma postaus, tietenkin. Nimim. beer_n_booz_girl_98 

(ps kelatkaa,  1998 syntyneet saa juoda alkoholia ensi vuonna!)

Muista aina liikenteessä... eli Arkisia Asioita Dubaissa Pt. 1

Olin alun perin pelännyt, että kaikilla on täällä ihan hirveän pramea ja upea auto ja me oltaisiin ihan hirveän noloja jos ostetaan joku vanhempi ja pienempi kärry. Itse supisuomalaisittain en näe autoa mitenkään hirveän kannattavana investointina enkä siten halunnut budjetoida siihen kummemmin rahaa. Olin positiivisesti yllättynyt kun huomasin, että ihan tavallisia autoja täälläkin ajetaan. Totta on, että täällä autokanta on paljon uudempi kuin Suomessa - toisaalta, missä autokanta olisi enää vanhempi kuin Suomessa?

Yleisimmät automerkit täällä tuntuvat ovat Nissan ja Toyota. Googlaamalla löytynee tarkempaa statistiikkaa. Siinä missä valtavirta autoista eivät ole ns. luksusautomerkkejä, huomattava osa liikenteessä olevista kaaroista ovat melko isoja. Esimerkiksi jo aiemmassa postauksessa mainittu Cadillac Escalade ei näytä katukuvassa mitenkään poikkeuksellisen suurelta. 

Aluksi musta oli tosi siistiä, että täällä oli niin upeita kärryjä. Mua on kuitenkin alknut ärsyttää ja hävettää henkilökohtaisesti Lamborghinit ihan sikana. Joka päivä näen ja/tai kuulen varmaan viitisen eri lamboa liikenteessä. Täällä on oikeasti aika ruuhkaisaa, niin mun mielestä on tosi noloa ajaa jotain urheiluautoa kantakaupungissa kun liikenteen keskinopeus on ajoittain noin 20km/h. Niistä lähtee aivan helvetinmoinen ääni ihan vaan pelkästään käynnistyksestä - ajattelepa kun sellainen VVVVVVVRRUMM!!!! hurina tulee joka kerta kun auto pääsee valoissa 5 metriä eteenpäin. Se, että pääset nollasta sataan sekunnissa on täydellisen turha toiminto täällä. Tajuan, että jos oot ihan ökyrikas ja haluat lambon hupiajelua varten Dubain ulkopuolella, mutta luulisi että sulla olisi silloin myös varaa johonkin ajettavaan autoon tänne kantakaupunkiin? En myöskään enää osaa katsoa Lamborghineja ja Ferrareita täällä sillee että "ooh wau" kun niitä näkyy oikeasti koko aika. Ferrarit menee samaan kastiin tän kanssa, mutta niitä näkyy ehkä vähemmän ja mun omaan silmään Ferrarit on sentään suunniteltu ihan esteettisesti.

Ikävä kyllä tähän tuskin on tulossa muutosta, koska poliisitkin kulkevat täällä Aventadorilla, Ferrari FF:llä ja Veyronilla???

Suurin syy kalliisiin autoihin täällä lienee se, että autot ovat oikeasti tosi halpoja. Vertailtiin vähän Nettiauton hintoihin ja todettiin että Dubain hintataso on noin puolet siitä mitä Suomen - jopa nykyisellä aivan törkeällä valuuttakurssilla. Vertailun vuoksi, vuoden 2012 "perus Lamborghinin" (eli ei semmoinen missä on Batmobile-ovet) saa 100-110k eurolla. Suomessa uusi Audi A7 maksaa 100k euroa. Täällä samanmoisen Audi A7:n saa 57k eurolla.
___

Tällä hetkellä Dubain liikenne toimii vielä ihan hyvin, mutta enteilen tänne vähän samaa kohtaloa kuin mitä on esimerkiksi Kiinassa tällä hetkellä. Ihmiset haluavat ostaa aivan sairaan isoja autoja kaupunkiajelua varten ja melkein kaikilla perheillä on kaksi autoa, kun töihin on päästävä. Täällä ei ole lähestulkoon minkäänlaista julkista liikennettä, paitsi yksi metrolinja joka menee Sheikh Zayed Roadia pitkin. Sitä kyllä rakennetaan ja laajennetaan koko aika, mutta toisaalta tänne tarvitaan myös enemmän kävelyteitä jotka veisivät näille metropysäkille.

Me asutaan ihan Dubai Mallin vieressä - linnuntietä pitkin sanoisin että etäisyys on maksimissaan kilometri. Mulla kestää kuitenkin kävellä Dubai Malliin yli puoli tuntia - tietenkin meidän asuinalueen ja Dubai Mallin välissä on keinotekoinen lampi joka pitää kiertää, jonka jälkeen tulemme rakennustyömaalle johon on nousemassa paikallinen oopperatalo. Dubai Mallin metroasemalle kävely kestää jo tunnin, sillä vaikka se linnuntietä pitkin mitattuna onkin vain vähän päälle kilometrin, meidän tarvitsee navigoida itsemme sinne ostoskeskuksen läpi. Dubai Mallissa käyneet tietänevät ettei se ole mikään ihan helppo homma.

Summa summarum. Kohta ollaan kaikki jumissa (hienoissa ja valtavissa autoissamme).